yksinäisyys

Vietän vaan jokapäivä enemmän aikaa yksin. Käyn kaupungilla kävelemässä,ihailemassa yksin. Aina yksin. Katson elokuvia ja syön pähkinöitä huoneessani, yksin. Nykyään minua jopa ärsyttää se että jos joku muu nuorista tulee istumaan huoneeseeni kanssani. Koska haluaisin olla yksin. Haluan olla yksin mutta kaipaan ystäviäni enemmän kuin mitään. Haluan nauraa heidän kanssaan, haluan pitää yhteyttä,soitella heille. Mutta ainut ihminen kehen todella pidän yhteyttä on Noora. En malta odottaa että pääsen keskiviikkona tampereelle hänen luokseen.
  
Tänään oli asiakassuunnitelma palaveri johon tuli mun omaohjaaja,mun sossu,porukat ja jälkihuollosta eräs nainen. Sain kysellä kaikkea tulevaisuuden suunnitelmista liittyen omaan asuntooni. Pääsen muuttamaan ehkä jo heinäkuussa! Haluaisin kyllä pois jyväskylästä. Entä jos muutan pois ja en saa ystäviä? Entä jos ahdistus on niin kova että viillän. Entä jos viillän liian syvälle eikä kukaan tule pelastamaan? Päätin että asun ainakin vielä vuoden täällä ja katson sitten pystynkö muuttamaan.

Haluaisin saada vastauksen siihen miksi haluan olla yksin mutta kaipaan seuraa enemmän kuin mitään. Miksi ahdistun jos pitäisi soittaa ystäville? Vaikka tavallaan haluan sitä. Rakastan vain pimeyttä ja yksinäisyyttä. Mutta silti pelkään sitä.

When my mind stops thinking
And my eyes stop blinking
I hope...
Somebody's there

Kolme viikkoa sitten kävin lähimmässä kaupassa ostamassa mattoveitsi setin,laastareita ja sidettä. Niin kamalalta minusta tuntui. Vierotusoireet ovat kauheita. Kamalalle ololle ei voi mitään. Olen myös ottanut välillä liikaa rauhoittavia ja muita lääkkeitä. Nyt on aika tehdä asialle jotain ennen kuin hukun taas pimeyteen. On aika ostaa uusi salikortti,on aika nähdä ihmisiä koska en voi tehdä taas näin itselleni.

I know when I'm not
I'll be hoping I don't drop
To a place where I will rise, like before

Voikun maailmassa asiat olisivat hieman yksinkertaisempia ja helpompia.
Toisaalta..voinhan koittaa tehdä niistä helpompia

Hyvää alkavaa viikkoa kaikille :-)