Musta on kasvanu itseni pomo

Miten voi olla mahdollista,että joku vieläkin sieltä ruudun takaa seuraa mun kirjoituksia?

 Kiitos kommenteista,kiitos siitä että olette lukeneet tekstini. Varmaan kuitenkin on vielä liian aikaista kysyä mistä te haluaisitte kuulla, sillä kuitenkaan kaikki eivät ehkä ole vielä tälle sivustolle uudestaan eksynyt.

Juhannus tuli ja meni -ei mitään merkitystä,ei eroa muista päivistä mitenkään. Ostin viiniä ja pari bisseä,tuossa tuo meni rannalla istuen kokon ääressä. Taidettiin eksyä meillekin porukalla,ainakin siltä täältä vielä tänäänkin aamulla näytti. 

Käytiin äsken vähän ulkoilemassa Villen ja pikkuveljeni kanssa. Heiteltiin freesbeeltä,harrastetaan sitä miltein päivittäin. Nyt makaan pedatulla pedillä,kämpässä tuoksuu hyvältä. Jynsättiin tää koti lattiasta kattoon tänään. Ihmettelin vessanpöntössä olevaa isoa reikää. Vetäessäni vessan,näen veden helisevän takana olevassa säiliössä. Helvetti sentään,onko kukaan täältä remonttireiska? 

Huomenna taas maanantai. Päivät menee niin nopeaa,ihan liian nopeaa. Pitäisi korjata unirytmi ettei ahdistuisi hukkaan menevästä ajasta. Huomenna on hoidettava pari asiaa heti aamusta. Pakko kai mentävä nukkumaan tänään aikaisemmin. 

Tässä yksi päivä törmäsin biisiin mitä kuuntelin paljon kun meni huonommin ja se sai kaikki muistot palaamaan. Myönnän,etten hirveästi edes huonoista ajoista muista,mutta sen muistan kuinka mun ajattelutapa oli niin sairas. Se ahdistaa,ahdistaa kuinka olen voinut elää niin miten joskus olen elänyt. Miten mua ei voinut mikään kiinnostaa,miten saatoin olla niin kiinni jossain? Kuinka ylpeä olenkaan itsestäni,kuinka onnellinen olenkaan nykyään. Törmäsin lauantaina erääseen tyttöön,en tunne häntä ollenkaan,mutta kun kuuntelin hänen huumemyönteistä puhetta ja valitusta siitä kun ei ole mitään mitä vetää niin tunsin vihan mun sisällä. Oksetti ja vitutti kuunnella sitä. Oksetti se,että kun koitin kertoa hänelle maailmassa olevan jotain paljon parempaa kuin pillerit niin hän vaan sytytti röökinsä nauraen ja tiuskaisten "ihan vitun sama,älä puutu ku et tiiä miltä tää tuntuu" 

Mulle sanottiin miljoona kertaa siitä. Mua muistutettiin joka päivä siitä että maailmassa on jotain paljon parempaa. Ehkä en kuunnellut koska ne ketkä mulle siitä sanoivat,heillä ei ollut omaa kokemusta tai sitten en kuunnellut koska ei vain kiinnostanut. 

Mutta tämä tyttö. Se ihannoi huumeita,jumaloi narkkareiden maailmaa. Se tyttö pitää sitä helvetin hienona heitä ihmisiä ketkä piikittää itseensä jotain jyväskylän pesuainepiri paskaa. Onpa helvetin hienoa. 

Palava halu auttaa. Palava halu kertoa muille kuinka minäkään en ketään kuunnellut ennen kun oli pakko lopettaa hölmöilyt,tapahtui jotain etten edes voinut jatkaa. Olen enemmän kuin kiitollinen että sain maistaa omaa lääkettäni,sillä se,SE oli syy miksi lopetin. Yht'äkkiä tajusin kaiken mitä muut olivat koittaneet mulle sanoa. Voi kunpa muutkin kuuntelisivat. 

Arvatkaa mikä on helvetin hienoa?

Elämä ihan vaan tällei näi,ilman päihteitä. Mikseipä joskus voi kännit vetää,mutta kato ny tonne ulos; elämä on tosi kaunista kun sä vaan avaat silmät ja hengität raitista ilmaa.

Vuoden jälkeen

En tiedä mitä ajatella.
Ostettiin vihdoinkin uusi läppäri. Mietin pitkään kirjoitanko tänne vuoden jälkeen,mutta tässä sitä nyt istutaan kirjoittamassa. Mutta niinkun sanoin; en tiedä mitä ajatella. Luin mun vanhoja blogitekstejä. Hitto vie tuli surullinen olo. Kuinka hukassa olenkaan joskus ollut ja kuinka paljon olenkaan tuosta kasvanut ihmisenä.
En tiedä kuinka moni täällä enää edes näkee blogitekstejäni,mutta tuntuu hyvältä kirjoittaa.

Asutaan Villen kanssa viitaniemessä. Olen muuttanut kuusi (6) kertaa sen jälkeen kun lähdin Hovilan nuorisokodista. Nyt meillä on aivan ihastuttava koti jossa viihdyn. Tuli kierrettyä sellaset luukut läpi että moni ei varmaan edes uskoisi mitä on tullut nähtyä!
Nähtävästi olen nuorempana kirjoittanut tänne tosi avoimesti,joten aika moni varmaan teistä tietänee millaista on vuosien varrella minulla ollut...aika sekavaa selkeästikin. Hieno homma että jotkut ihmisistä on minun blogitekstejen perusteella osannut tuomita ja arvostella mua tuolloin,niitä ihmisiä ei kauheasti mun elämässä sitten nykyään näekään. Ilokseni voin nyt kuitenkin ilmoittaa jokaiselle heille,sekä niille ketkä mua on tsempannut että huumeet on jätetty jo aikapäivät sitten. lääkkeet tosiaan lopetin silloin kun kerroin täällä että olen ne lopettanut. Villekin lopetti huumeet. Jokaiselle haluan nyt tässä kertoa että on monta tietä miten voit elämäsi elää. Saat itse valita minkä polun valitset. Tunnen monia ketkä ei  voi enää käntyä takaisin,ne on eksynyt jo ajat sitten. Valitse oikein,se on mun neuvo.

Hain yhteishaussa kouluun,lappua ei ole vielä tullut. Viime lukukauden olin ammattistartilla korottamassa numeroita. Nyt uuteen kouluun pääsyä odottelen. Ville pääsi rakennusalalle ja olen todella ylpeä siitä! Töitäkin on haettu.

Hassua miten aika meneekin niin nopeasti. Kaikki päivät menee niin nopeasti. Vuoden jälkeen kirjoitan taas,mutta aivan eri asioista. Ehkä kaikella on tapana kuitenkin järjestyä. Ehkä säästän vanhat tekstit siltä varalta jos joskus tunnen eksyväni. Ne kertoo mulle millon todella olin eksynyt. Nyt ei ole hätää.

Kaikki on hyvin.

Et ehkä haluu tietää mitä liikkuu pääni sisällä

Mulla ois niin paljon asiaa etten tiiä mistä alottaa..
Mua vituttaa se ettei mua hyväksytä. Mua vituttaa se että ite oon oppinu just hyväksymään vähän erilaisetkin ihmiset ni en saa ite mitään takas. Mua haukutaan huoraksi,narkkariksi,vitun teiniksi vaan sen takia ku oon joskus viillellyt. HERÄTKÄÄ IHMISET! vittu ei tää elämä oo kellään helppoo,vittu en mahda mitään että en oo samanlainen ku muut,en käy koulua enkä oo töissä. Se tekee musta rappionuoren? Mä en kestä sitä ettei ihmiset voi vittu avata silmiä ja miettiä oikeesti edes hetken mitä sieltä suusta tulee. Meitä on niin moneen junaan että väkisinkin joukosta löytyy erilaisia. Ei mua satuta noi puheet mutta hei,jos olisin joku muu niin muhun vois sattua tosi pahasti.

Kaiken lisäks; Mä en oo rappiolla. Mä hoidan mun kotia ja koiraa. Mä teen sellaisia asioita mitkä tuntuu kivalta ja mihin mulla riittää voimat. Mä en viiltele enää enkä syö lääkkeitä. Mä oon onnellinen ja rakastan mun vähäisiä ystäviä. Oon normaali niinku kaikki muutkin.

Mä muutan tällä viikolla yhteen mun poikaystävän kanssa ja syksyllä aloitan kuntouttavantyön.
Normaalia? Jep.

Jos jollakulla on nyt kysyttävää tai sanottavaa niin antaa palaa.

vittu mikä ämmä pitäs kellariin telkee

Mulle kuuluu iha jees. Päivittäin vaan kävelen ympäriinsä,chillaan ja syön jätskiä. Muutin just ihan omaan kämppään,ei enää minkään näkösiä laitoksia kiitos. Kaikki luulee että mulla menee kaikki päin helvettiä mutta mulla menee oikeestaan kaikki tosi hyvin :-D 

UUSI BLOGI

www.auringonprinsessaamanda.blogspot.com

sori murut kun kesti!! käykää kurkkaamassa !

UUSI BLOGI

Moi kaikille
Mulla on nykyään uusi blogi ja jos haluat lukea sitä niin laitappas sähköpostiosoitteesi mulle:))

Nostakaa mut ylös

Äiti ja isä
Tiedän että luette blogiani. Se ei haittaa. Mikään ei enää haittaa. Harvat asiat enää kiinnostaa. Oon onnellinen kun olen pilvessä. Olisin onnellinen jos ikinä en olisi kasvanut 15 vuotiaasta tähän ikään. Sillon olin suht onnellinen. Ystävät,koulu ja ihastukset. Pitkät hiukset ja aurinko. Voikun olisin aurinko.