vaikka rakastaa, se ei välttämättä riitä

Ajattelin kirjoittaa monelle varsin ahdistavasta aiheesta,nimittäin viiltelystä.

Miksi jotkut viiltelevät? Mikä siihen on syynä? Siitä aion kirjoittaa tänään.

 

Itse viilsin ensimmäisen kerran kahdeksannella luokalla. Viilsin käteeni saksilla. Piilottelin arpiani joka hetki. Vanhemmat huomasivat viiltelyni kun olin yhdeksännellä luokalla. Silloin viiltelin mattoveitsellä,aina vain syvempiä haavoja. Kun jouduin psykiatriselle osastolle yhdeksännen luokan jälkeen,viiltelyni oli lisääntynyt huomattavasti. Kun menin ensimmäisen kerran nuorisokotiin myllyjärvelle,alkoi ramppaaminen ensiavussa. Viikon sisällä saatoin lähteä jopa kolme kertaa ambulanssilla tikattavaksi päivystykseen. Silloin viillot olivat muuttuneet aina vain syvemmiksi. Haavoja jouduttiin tikkaamaan. Mulle pistettiin vartioita vierelle kun odotin lääkäriä. Tarvittiin neljä hoitajaa pitämään mua kiinni leikkauspöydällä. Kun en rauhoittunut,mulle pistettiin piikillä rauhoittavaa.

 

Kun terä lävistää ihon...kun sä näet verta ja tunnet kipua,sitä tunnetta ei voi edes kuvailla. Jos sä olet koukussa viiltelyyn toi tunne on maailman ihanin tunne. Koko muu maailma unohtuu ja tuntuu että olet elossa,ylipäätänsä tunnet jotain,koska muuten ei tunne mitään.

 

Sä et ajattele siinä mielentilassa seurauksia. Ajattelet vain sitä kun terä lävistää ihon aiheuttaen veren vuodon.

 

Se tunne on sun pakotie. Pääset pois kaikesta paskasta. Seuraavana päivänä ahdistus kaksinkertaistuu koska viiltelit. Taas yksi haava mitä pitää piilotella koska sua hävettää.

 

Kerran kun menin elixiaan,mun ei tarvinnut kun kävellä sisälle saliin niin ahdistuin valtavasti. Kaikki tuijottivat jalkojani ja käsiäni. Mun kädet hikoili ja rintaa ahdisti. Halusin pois kaikesta ja vihasin niin paljon viiltelyä. Haluan pois siitä kierteestä. Olin minuutin salilla ja lähdin takaisin nuorisokodille. Seuraavana päivänä ostin pitkähihaisen treenipuseron ja pitkät jumppahousut.

 

Viiltely hallitsee sun koko elämää. Sitä miten pukeudut,käyttäydyt tai tunnet.

 

Me kaikki halutaan joskus unelmoida. Kaikille se ei ole itsestäänselvyys. Mulla ei ollut yhtään unelmia eikä tavotteita. Ajattelin vaan viiltelyä ja kuolemaa.

 

Pari kertaa olen viiltänyt todella syvälle,jolloin on lähtö ollut lähellä. Sitä ei pysty siinä tilassa miettimään että mitäköhän toinen ajattelee kun avaat oven ja löydät sieltä nuoren jolla on ranteet auki. Moni ystäväni,perhe ja poikaystäväni ovat tulleet väärään aikaan väärään paikkaan ja nähnyt kun verta vain valuu käsistä.

 

Mä viiltelin sen takia koska vihasin itseäni ja elämää. Ainakun olin vihainen, viiltelin. Yksi syy on myös se että en tuntenut mitään,sittenkun tunsin kipua,olin elossa. Viiltelin koska halusin tuntea kipua ja nähdä kun minuun sattuu. Halusin kuolla pois.

 

Nyt en ole viillellyt moneen kuukauteen. Tästä on hyvin vaikea kirjoittaa sillä huonolla hetkellä, mietin edelleenkin terää. Tästä on vaikea puhua,koska pahat muistot tulvivat mieleeni.

 

Jotkut viiltelevät koska se on niiden mielestä "niin coolia" ja hakevat sillä pelkästään itsesääliä sun muuta paskaa. Kerran yksi tyttö tuli sanomaan mulle näin; "veera mä niin ihailen sua kun pystyt satuttamaan itseäsi. Mä en pysty siihen vaikka kuinka haluaisin. Mun mielestä noi sun kädet on niin siistit" mä meinasin tappaa sen tytön. Se loukkas mua. Viiltelyn takana on aina joku psyykkinen sairaus.

 

"Fyysisen vahingon aiheuttama kipuaistimus saa aivot vapauttamaan stressihormoneita, ja siirtää kehon valmiustilaan.^[8] Tästä tilasta palautuakseen keho tuottaa morfiinin kaltaista endorfiinia, joka aiheuttaa mielihyvää ja lievittää kipua.^[9] Prosessin tuottaman psyykkisen mielihyvän lisäksi endorfiini stimuloi aivojen palkkiokeskusta samalla tavoin kuin mm. nikotiini, alkoholi ja huumausaineet. Voimakas kipuaistimus voidaan myös mieltää elämyksenomaiseksi tavaksi poistaa "henkistä turtuutta" tai se voi olla keino rankaista itseään.^{[10]" -wikipedia}

haluaisin niin tukea kaikkia niitä nuoria jotka viiltelee. Tiedän miltä teistä tuntuu. Se on paskaa,se on oravanpyörä. Mutta siitä voi päästä eroon,se on helvetin vaikeaa mutta mahdollista.

^{Kaikki on mahdollista}