Ottakaa mut turvaan. Kantakaa jonnekkin turvalliseen paikkaan. Sitokaa mun haavat.
Olin tänään kesäteatterissa äitini kanssa. Näytös alkoi seitsemältä illalla. Kesti 2,5 tuntia. Kun esitys loppui,avautui upeat maisemat riihivuoren päältä. Aurinko laski ja taivas oli värikäs. Oli lämmin ja istahdin autoon. Ikkuna oli auki ja musiikki soi. Olin todella onnellinen. Mutta olin jättänyt lääkkeni ottamatta. Vaikutukset näkyivät tunnin päästä. Tärisen vieläkin vaikka olen ottanut lääkkeen. Mieli romahti ylhäältä alas niin kovalla vauhdilla että terä oli ainut kuka lohdutti mua. Voi vittu,niin se mieli vaan aina jaksaa kiusata mua.
mun kädet pari vuotta sitten tai vuosi sitten
viime kesä
rauhallinen talvi,vaikka tuo talvi olikin todella vaikea
mania jakso :D
iloinen veera
Tyhmää kun tuntuu tältä,mutta luutavasti meillä kaikilla on huomenna parempi päivä
Olen aina ihmetellyt miten jaksat kaikissa kuvissa aina hymyillä niin kauniisti ja kirjoittaa positiivisia tekstejä vaikka elämä onkin sulle välillä niin rankkaa. Kaippa se on sitä kun ihminen on oikeasti vahva ♥ jos yhtään lohduttaa niin täällä on ainakin yksi ihminen joka toivoo sulle vain hyvää ja joka haluaa jatkossakin nähdä tuon ihanan hymyn sun kasvoilla ♥
VastaaPoistaälä luovuta koskaan <3
VastaaPoista