tulkoon mitä vaan,tai jättää tulematta,kaikki on hyvin

Fyysinen ja henkinen riippuvuus.

Kaikki sattuu mitä näen ympärrilläni. Kaikki normaali sattuu. En kykene tekemään kanssasi mitään normaalia koska et pysty. Ei se ole sinun vikasi,ei todellakaan. Koitan pitää meidät molemmat pinnalla. Se on vain niin vaikeaa. Sain töitä tänään. Ei tunnu miltään. Useat sanovat minua laiskaksi muttakun on juossut omien ajatusten perässä aamut ja yöt,niin ei paljoa jää voimia tehdä mitään ylimääräistä. Miettikää; 4 tuntia päivässä,kahdesti viikossa puutarhatöitä. Naurettavan helppoa. Mutta mun voimat,ihan kaikki voimat menevät huoleen,stressiin ja ajatuksiin. Ajattelen koko ajan asioita. Pelkään että kuolet. Astuit tänään vaa'alle. Olet laihtunut kahdessa (2) viikossa NELJÄ (4) kiloa! Meinasin pyörtyä kun passitin sinut vaa'alle ja lukema oli tippunut niin paljon. Söit tänään yhden piirakkaan palasen.Et mitään muuta. Paistoin sinulle vohveleita,ostin mansikoita ja tehtiin kermavaahtoa. Sinulle laitettiin lautaselle ruoka valmiiksi. Kaaduit sohvalle puoli tajuissasi ja sanoit ettet syö. Rupesin itkemään ruokapöydässä. Haettiin sinulle mieleinen leffa ja ostin sinulle karkkia. En syönyt itse yhtään ja tunsin suurta helpotusta kun söit pari suklaapalaa. Edes jotain energiaa kehoosi. Itkin myös silloin kun katsoin sinua sohvalla. Itkin sisältä. En ulkoisesti,harvoin teen enää niin. En pysty vaikka haluaisin. Olet kalpea ja heikko. En tiedä mitä tehdä ja ohjaajat ovat neuvottomia. Ihan turhaan valitan omista voimistani kun sinulla on niin paha olla ja tarvitset minua. Katsot anelevin silmin minuun "ota minun tuskani" "ota edes puolet siitä" silmät kertovat,vaikka tiedän ettet haluaisi sitä. Tahtoisin kaiken tuskan sinulta. Tänään pelasimme pelikorteilla. Olin helvetin onnellinen kun jaksoit pelata minun kanssani ja jopa innostuitkin siitä että voitit. Jotain normaalia. Yhdessä. Tiedättekö ihmiset, minun elämässäni ei ole itsestäänselvyys että oman poikakaverin kanssa voi lähteä veneilemään,telttailemaan,uimaan tai piknikille. Me ei oikeastaan ikinä olla tehty mitään noista. Koska se ei ole mahdollista. Se ei vain ole mahdollista. Ei fyysisesti eikä psyykkisesti. Siksi arvostan joka ikistä hetkeä minkä voin viettää kanssasi ilman päihteitä. Rakastan istua kanssasi sängylläsi ja katsoa vain kun pelaat tai käännät tupakkaa. Teet jotain tavallista. Rakastan nauruasi,hymyäsi. Se on niin harvinaista että se saa minut jokakerta hyvälle tuulelle. Et enää hassuttele niin paljon koska voimasi ovat niin lopussa. On ihme miten jaksoit tämänkin päivän ilman ruokaa. Ohjaajat ja minä autoimme sinua tänään. Olen huolissani,voi,niin kamalan huolissani. Pelkään että istun kohta häiden sijaan hautajaisissa. Pelkään elämää,pelkään huomista ja kaikkea mikä satuttaa tai pahentaa mieltäsi. Itse en ole käynyt suihkussa,en jaksa pukeutua siististi,en ole siivonnut ja huoneeni on kuin pommin jäljiltä mutta pahempaa. En ole jaksanut vaihtaa edes pussilakanaani joten nukun pelkällä peitteellä. Ajattelen koko ajan vapautusta tästä kaikesta. En pysty katsomaan kun kärsit niin paljon. Voimat ei riitä. En pysty lähtemään töihin ensi tiistaina. Miten pystyn selviytymään kun omassakin elämässäni on paljon haasteita? Ajattelen kuolemaa todella usein. Sitten kadun itseäni ja vihaan itseäni kun ajattelin toisten hylkäämistä. En voisi jättää ketään tähän pahaan maailmaan. Haluan kertoa muillekkin ahdistuneille nuorille,kaikille masentuneille,kaikille joilla on ongelmia oman elämän kanssa että joskus, joskus me ihan oikeasti noustaan tästä kaikesta. Me kerrotaan silloin yhdessä muille että kaikki on hyvin. Me autetaan silloin yhdessä muita. Haluan auttaa teitä kaikkia. Minulle voi lähettää sähköpostia osoitteeseen veeraamanda@hotmail.com vastaan jokaiseen viestiin henkilökohtaisesti. Haluan jonain kauniina päivänä sanoa kaikille että

nyt on hyvä,kaikki hyvin