En ole ollut moneen kuukauteen kotona. Nyt olen täällä lomilla jopa kaksi yötä. Tuntuu niin oudolta...samalla musta on ihan kiva olla täällä mutta samalla myös ahdistaa,koska tää ei tunnu kodilta.
Tänään me mennään mun omaohjaajan kanssa katsomaan yhtä asuntoa,mihin aion ehkä muuttaa. Muuttokamppeita ollaan jo ruvettu etsiskelemään,sillä elokuussa muutan jo omaan asuntooni. En malta odottaa että pääsen pois laitoksesta!
Muutenkin nyt menee ihan hyvin. Viime tiistaina hölmöilin taas vähän mutta sen jälkeen mitään eriskummallista ei ole tapahtunut. En ole viillellyt pitkään aikaan ja arvet on vähän haalistuneet jo auringossa.
Mietin eilen yhtä juttua;
musta puhutaan ihan helvetisti selän takana kaikkea esim. "vitsi se veera on rappiolla" "se seurusteleekin ihan jonkun oudon jätkän kanssa" "ei vittu se on pohjalla" musta on paskaa kuulla tällästä joltakin muulta että mun jotkut kaveritkin ovat puhuneet mun selän takana musta näin. Se tuntuu tosi kurjalta koska veikkaanpa että edes puoletkaan mun kavereista ei tiedä millaista on elää laitoksessa,masennuksen kanssa,vitunmoisen ahdistuksen ja viiltelyn kanssa. Edes puoletkaan ei oikeasti tiedä mitä elämä voi todella olla. Se voi olla täyttä paskaa. Mä en ole rappiolla,mun elämässä kaikki ei vain mennyt niinkun mä halusin. Tosi moni mun kavereista on syntynyt kultalusikka suussa ja on saanut milteimpä kaiken mitä on halunnut. Mä en voinut edes opiskella lukiossa. Mun terveys ei vaan kestänyt. Kuinkakohan moni oikeasti osaa arvostaa sitä että on terve? Tuntuu vaan että kaikille se on itsestäänselvyys. Mulle se ei ole. Astukaapa mun saappaisiin pariksi päiväksi niin tajuaisitte.
Ei se elämä ole aina niin ruusuilla tanssimista.
Viime talvelta; minä ja pikkusisko
kotikulmat
Nana
Mulla on vähän huonosti kaikkia kuvia koska mun kone on rikki ja kamera täällä himassa mutta koitan saada tänne vähän ajankohtaisempia kuvia lähiaikoina. Mulla on muuten taas blondit hiukset, kiitti kaikille valitsemisessa ;)
mä ainakin ymmärrän sua, vaikkei kaikkea hölmöilyä saakkaan laittaa sairauden piikkiin, niin kuin varmaan tiedätkin :-)
VastaaPoistapuhut täyttä asiaaa =)! yritä vaan jaksaa ehkä se elämä voittaa vielä ja nuo kaikki jutut on joskus mennyttä ja mietit miten ne on sua kasvattanu ihmisenä =)!
VastaaPoistaTärkeintä on mitä sydämessäsi tunnet ja olet itsellesi rehellinen. Tosiystävät kyllä ymmärtävät, älä sinäkään heitä unohda.<3 <3
VastaaPoistaoi mää en todellakaan tiiä miltä susta tuntuu... haluisin vaihtaa elämää pariks päiväks sun kanssas ihan vaan sen takia, että sää voisit tuntee tän ilon ja onnellisuuden, etkä sää kärsisi. ja että ite haluaisin tuntea ton tuskan että osaisin arvostaa sitä mitä mulla nyt on. ja sen kyllä tiiän, että se kaikki menee sairauden piikkiin, koska ei vain ole energiaa ja tahtoa siinä mielentilassa koittaa esittää onnellista ja parantuvaa muille tai edes itsellensä. toivon oikeesti sulle ihan hirveästi onnellisuutta tulevaisuuteen, vaikka en oo ees koskaan varmaan jutellu sulle, enkä tunne sua. mutta oon lukenu sun blogia pitkään, ja arvaan, että minkälainen luonne sulla on, enkä haluais että se luonne kuolee tuon sairauden alle. jos sää joskus tulisit mua vastaan kadulla ja näkisin sut onnellisena niin mulla varmaan tulis ainakin yks kyynel silmään <3 p.s. oot älyttömän kaunis.
VastaaPoistaToi on niin totta ettei ihmiset tiedä miltä tuntuu elää laitoksessa. Päästä pariks tunniks päivässä vaikka keskustaan tai mennä 15 min ulos ohjaajan kanssa.. Kaikki vaan on sillai että hei siellä on kavereitaymmsss... Mut Veera mun elämä parani 100% kun muutin kotiin. Nyt vaan tsemppi päälle niin sun kans ;) <3 Oot rakas täytyy nähä. tuu kylää<3
VastaaPoista