Älä kuuntele niitä

Tänään heräsin kuudelta ihan vitunmoiseen särkyyn. Taas. Kuumetta 38.5 astetta. Ulkona on ihan saakelin hyvä sää ja mä olen vittu kipeänä. 

Mulla on ikävä sua,millonkohan viimeksi ollaan oltu näin kauan erillään? Sä olet kotilomilla vielä huomiseen saakka. Sain äsken kuulla hauskan jutun. Pari tuttua olivat puhuneet keskenään minusta ja villestä. Oltiin samalla ylä-asteella näiden kanssa ketkä meistä olivat pahaa puhuneet. Ihanaa kuulla tällein joltain muulta kuinka meitä on haukuttu ihan huolella. He olivat puhuneet mm. kuinka alas olen vajonnut kun seurustelen Villen kanssa. Ihan käsittämätöntä! Oon kuulemma nykyisin ihan hirvee ja päläpäläpälä. Sinäänsä harmi että jotkut alentuu toisten selän takana puhumiseen. Kurjaltahan se tuntuu, sillä kukaan teistä ei voi tietää millainen suhde mulla ja villellä on. Sen vaan sanon että olen ihan helvetin onnellinen villen kanssa. Ville on älyttömän huolehtivainen,sympaattinen ja hyvä kuuntelija. Ville on selviytyjä ja kokenut. Meitä yhdistää moni asia. Molemmat meistä on vahvoja. Eikä kukaan pysty satuttamaan meitä. Ihan sama mitä muut meistä ajattelee,eihän se niiden asia ole ollenkaan. Jos luette tätä niin sellasen vinkin vaan annan elämälle ettei toisten asioista kannata puhua pahaa varsinkaan jos ei itse tiedä mistään mitään..

Nyt kun päästiin tähän seurustelu aiheeseen niin voisin kertoa vähän meidän suhteesta :)

Ville tuli meidän nuorisokotiin ehkä 4 kuukautta sitten. Ei puhuttu toisillemme melkein ikinä. Me ei olla yhtään saman tyylisiä ihmisiä ja koska ville teki usein tyhmyyksiä en oikein edes välittänyt mitä se teki. Kuitenkin huomasin että meidän jutut on samanlaisia ja pari kertaakin jasmin sanoi että me sopisimme villen kanssa yhteen. "Ei helvetissä" Olin sitä mieltä. 

Melkein jokainen kaverini meinasi paskoa housuunsa kun he kuulivat meidän seurustelusta. Kukaan ei olisi ikinä uskonut että me ruvettaisiin seurustelemaan. Kaikki alkoi noin kaksi kuukautta sitten himos reissulla. Päästiin juttelemaan lähemmin ja tutustuttiin toisiimme. Yhtäkkiä kaikki vain tapahtui. Ihastuin palavasti poikaan kenestä en edes paljoa tiennyt. 

Sulla on kova ulkokuori. Sen takia moni ihmetteli meidän suhdetta. Rakastuin sun kykyyn selviytyä. Rakastuin sinun koviin kasvoihisi,monien vuosien varrella niihin on kertynyt naarmuja. Rakastuin siihen kun lämpenit. 

Sun sylissä on maailman turvallisinta. Ja meillä on aina hauskaa, me keksitään kaikkia hulluja juttua yhdessä. Me ollaan vapaita tekemään mitä vaan. 

Meillä molemmilla on omat ongelmat mutta yhdessä me selviydytään kaikesta. Me ollaan niin vahvoja yhdessä.

Susta on tullut mulle niin helvetin tärkeä. Usko kohtaloon vahvistuu vain päivä päivältä enemmän. Miten tapasimmekaan toisemme kaiken tämän pahan keskellä? Kuitenkin jokainen aamu on askel tulevaan ja kaikista eniten haluan olla sinun kanssasi. Joka aamu.

Rakastan sinua :-)