Kädet ja jalat vuosi sitten
Olen sairastanut jo monta vuotta masennusta. Vitusti vihaa,katkeruutta,kyyneleitä ja vielä enemmän vihaa. Kaikki haavat mitkä kehossani on. Ovat vihaa. Viha itseäni,toisia ja maailmaa kohtaa. Olen tuhonnut itseäni monta vuotta. Satuttanut itseäni ja toisia omalla käytökselläni. Monta diagnoosia, tuntuu että mikään ei täsmää. Aina etsitään uutta vikaa. Uutta paikkaa missä pohditaan että mitä nyt tehdään. Mikään ei riitä...kenellekkään. Halu kontrolloida omaa käytöstä,sanomisia,elämää ja kaikkea. Se epätoivo mikä tulee kun huomaa ettei toinen ymmärrä. Se epätoivo kun tajuaa ettei kukaan ymmärrä. Ja silti kaikki koittavat, "koittavat" auttaa vaikka sanon että kukaan ei pysty siihen.
Vaikka kirjottaisin tuhat sanaisen kirjan kaikesta vain mitä ajattelen tai tunnen niin siltikään. SILTIKÄÄN yhtään vastausta ei saataisi mihinkään koska tiedän että ainut kuka pystyy parantamaan minut olen minä itse, muttakun voimat ei enää riitä. Nykyään elän vaan..hmm elän vaan koska hengitän. Koska kukaan ei tapa minua. Elän koska herään aamuisin. Otan lääkkeet koska ei ole muuta vaihtoehtoa. Elän ajatellen ajatuksia joita monikaan ei osaisi kuvitella minun ajattelevan. Muistelen vanhoja muistoja,ajat silloin kun olin onnelisempi...olinko onnellisempi? Koitan nähdä tulevaan olenko onnellinen,miksi taas itken? Miksi en pysty enää itkemään.
Vaikka halu elää ei ole kovinkaan suuri, miksi rakastuin uudestaan? Miksi välitän ihmisistä vaikka en halua elää? Haluanko elää? Nauran,aidosti kun hassuttelet. Jos olisi maailma missä kukaan ei tuntisi mitään, menisinkö sinne. Olisiko se helpompaa? Kuitenkin, en ole nyt siellä, koska olen täällä ja tunnen vihaa,rakkautta ja surua. Epätoivo on toinen nimeni. Mutta vaikka kuinka mustaa ovatkaan ajatukseni. Silti näen sinut, joka aamu. Joka helvetin aamu. Ja tunnen jotakin. Onnellisuutta.
Ehkä jaksan juuri sinun takiasi miettiä onnea tällähetkellä. Ehkä olet ainut nyt joka pitää mut pystyssä.
keep going girl , oot kaunis <3
VastaaPoistaJotenkin samaistun sinuuu:)ja se on hieman pelottavaa mutta kaikesta selvii!
VastaaPoistaMua on tosi vaikee saada itkemään, mutta siinä hetkenä kun näin meidän kuvan tässä purskahdin itkuun. Noi kuvat jossa sun kädet on puhtaat ilman viiltoja.. Voisinpa antaa sen ajan sulle takas ja sanoa, että rakas kerro mulle kaikki mitä ajattelet. Vuodata se kaikki paska mun syliin nin mä autan sua mtä ikinä tapahtuiskaan. Luin äsken sen sun itsemurhayritys postauksen ja metin et mitä jos joutuisin sun hautajaisiin.. Sun vierelle viimeistä kertaa. Veera mä romahtaisin. Sä oot se, joka ymmärtää ne hulluimmatkin ajatukset ja on avoin, ihana oma itsensä kaikesta paskasta huolimatta. Sulle on annettu aivan liikaa, mutta mä oikeesti uskon että sä tuuut selviämään. Haluun että me mennään vielä ravintolaan SYÖMÄÄN ja voidaan olla ylpeitä siitä et me ollaan kummatkin elossa. Se ei oo mikään itsestän selvyys. Voisimpa ottaa sun tuskan itselleni ja antaa kaiken mun etenemisen sulle. Sä ansaitset sen, en mä. Rakastan sua oikeesti. En vaan sano sitä vaan tarkotan. Siks kerran tein sen eevin kanssa. Mut en enään tee niin ellet iokeesti ooo ihan hengenvaarassa akuutissa tilanteessa, mä lupaan. <3 ja oon niin pahoillani kaikesta mitä sun elämässä on ollu. Kaikki ne osastopaskat ja muut.. Mut kaikella tällä on pakko olla joku tarkotus. Mieti kuin vahva sä oot kun selviit tästä kaikesta. huhuhuh.. siihen ei edes tarja halonen pysty. Sun rinnalla suurimmatkin soturit jää kakkoseks. Sä oot taistelija, älä luovuta. <3
VastaaPoistamä toivon että sä löydät sun onnesi pian, toivon sulle paljon rakkautta ja enkeleitä. toivon ettei sun tarvitse enää ahdistua noin. kun katson omia hölmöjä arpiani, toivon että sä selviäisit. mun tärkeä ihminen tappoi itsensä, se ei vaan jaksanut enää. ja mä sekosin siitä, ja tuskin koskaan olen enää ennallani. mutta mä olen lopettanut satuttamasta itseäni, se ei ole oikein muita kohtaan. mä en halua samaa tuskaa muille. mä en todella halua...
VastaaPoista