Eristys

Eilinen.
Lähti vähän käsistä. Lievä tai ei niin lievä psykoosikohtaus. Olin viillellyt käsiini ja eräs nuori ilmoitti siitä ohjaajille. He sanoivat etten pääsisi mihinkään ja se oli sitten piste iin päälle. Rupesin huutamaan ja sekosin täysin. Päässä pyöri kaikenlaisia ajatuksia. Uhkailin ohjaajia ja paiskoin ovia. Lasiin tuli naarmuja kun hakkasin sitä. Oveen tuli lommoja ja olin täysin sekaisin. "Jos ette avaa ovea minulle niin painan tästä nappulasta(palohälytin) ohjaaja ei avannut ja sain raivarin. Sitten en muista mitään muuta kuin että punanen nappi sormeni alla painui pohjaan. 5 minuuttia niin talo oli täysi helvetti. Sireenit soi saatanan kovaa ja kaikki oli vitun sekaisin. Sitten en muista muuta kuin sen että piha täyttyi paloautoista ja ambulansseista ja sitten kuulen "veera tää makso sulle just 2000 euroa" sitten en muista mitään ja seuraavan kerran (15.00) herään eristyksestä. Eristys on ehon puolella oleva paikka jossa on yksi todella pieni huone ja teräs vessa. Ihan niinkuin putkassa. Lattialla oli ohut patja. Sain viltin ja tyynyn. Otin kaikki tarvittavat lääkkeet mitä sain ja niiden vaikutuksesta simahdin patjalle. Välillä minulle tuodaan ruokaa muoviastioissa ja ohjataan istumaan. Sitten nukun taas. Sitten erkkaan tulee ihmisiä ja minun raivoaminen jatkuu. En saa unta ja rukoilen että pääsisin pois sieltä. En päässyt. Sain lisää lääkettä ja nukahdin. Herään aamulla 10.15. Pääsen pois eristyksestä 10.30
Johtaja sanoo "nyt ei luovuteta, vaan alotetaan uusi elämä lähtemällä heseen jäätelölle"
Hämäriä muistikuvia ja jäljet ranteissa.
Olen elossa.
Ja Rakastan Sinua, enemmän kuin koskaan. Mietin sinua koko helvetin yön. Sinun sylisi on turvallisin. Mutta et ollut siellä, mutta ajattelin sinua ihan koko ajan. Koko ajan. Annoit voimaa jatkaa siellä. Rakastan sinua.

//EDIT 17.20 torstai
VITTU MITÄ PASKAA TÄMÄ ELÄMÄ