Kun aika jättää

Kaikki varmaan tietää sen tunteen että aika pysähtyisi.
Kun katson sinun silmiisi tuntuu että aika pysähtyy ja kaikki muu ympäriltä katoaa. Näen vain sinut. Ja kun otan sinua kädestä kiinni, tuntuu ettei mikään paikka maailmassa voi olla yhtä turvallinen kuin sinun vierelläsi.
En uskonut tapaavani ketään sinunlaistasi. Olet täynnä ajatuksia, ja vaikka kuinka koittaisin, en pääse sinun ajatuksiisi. Mutta kun suutelen sinua, tuntuu että jotenkin,jotenkin pääsen ajatuksiisi. Meitä yhdistää moni asia. Liiankin moni. Usein toivoisin kaikki ongelmasi itselleni. Oikeastaan aina kun näen sinut,kuulen kun musiikki soi liian kovalla tai tavarat hajoaa haluaisin sinun tuskasi itselleni. En vain kestä nähdä kun kärsit. Mutta en aio luovuttaa. Vaikka huutaisit "mene pois" en lähde. Vaikken olisi vierelläsi sillon, olen silti läsnä. En aio olla sellainen ihminen sinulle joka pettää ja ei välitä. Liian moni on jo pettänyt sinut. Vaikka koko maailma räjähtäisi, lupaan olla vierelläsi.

Tänään minun maailmani räjähti.
Tulin eilen tunnin myöhässä nuorisokodille. Olin aivan kaato kännissä. Olin juonut 0.7l viina pullon melkein yksin ja siideriä. Olin ostanut erittäin terävän mattoveitsen. Soitin nuorisokodille ja he tulivat hätäisenä vastaan minua. En pysynyt pystyssä ja kuuden lääke oli ottamatta. En tarkkaan muista miten ilta eteni mutta oksensin kamalasti. Otin veitsen taskusta ja viilsin ranteeseeni. Ohjaajat eivät ehtineet tehdä mitään. Onneksi haava ei ollut syvä eikä tikkejä tullut. Olin liian kännissä viiltääkseni "oikein" vierelläni oli neljä aikuista ja oksensin ämpäriin. Sain paniikkikohtauksen ja hyperventiloin. Sitten näin ne. Ihmisen näköisiä, olioita. Ne kutsui mua niiden luokse. Ne veti mua jonnekkin paikkaan. Sammuin sängylle vaatteet päällä. Seuraavaksi herään kolmelta yöllä pää melkein selvänä. En saa unta koska mietin mitä sinulle kuuluu. Kävelin olohuoneeseen ja juttelin yökön kanssa. Sitten nukahdin siihen sohvalle ja seuraavan kerran minut herätetään seitsemältä ja ohjataan omaan sänkyyn. Tänä aamuna oli vähän heikko olo. Sitten vanhempani ja koirani tulivat tänne nuorisokodille. He juttelivat jonkun ohjaajan ja johtajan kanssa keskenään. Koiran oli tarkoitus jäädä minun luokseni nuorisokotiin. Kun he tulivat juttelemasta johtaja kutsui minut toimistoon. He kertoivat että vanhempani eivät halua että pidän yhteyttä heihin tänä viikonloppuna. En saisi mennä sisareideni kanssa elokuviin. Päässä niksahti. Tuntui kamalalta. Ohjaajat sanoivat että he haluavat "lomaa" minusta. He halusivat levätä. Jotenkin tunsin itseni niin yksinäiseksi. Sitten flippasi. En muista mitään muuta kuin hajotin paikkoja ja huusin. Koira pelkäsi. Puolen tunnin jälkeen isä haki koiran pois. Olin yksin. Vaikka seitsemän ohjaajaa oli ympärilläni. Olin umpikujassa, kerroin kaikille että olen ollut tässä tilanteessa ennenkin. Vuosi sitten. Silloin harkitsin tappavani itseni ja myöhemmin kadutti etten tappanut joten nyt tekisin sen. Hyppäisin junan alle,ottaisin lääkkeitä,viiltäisin liian syvälle halusin vain kuolla. Mikään ei MIKÄÄN mun fiilis ole tuntunut yhtä varmalta. Olin varma että kuolisin. Tappaisin itseni,sanoisin hyvästit. Itkin ja sekoilin. Nuorisokodin johtaja tsemppasi minut pystyyn. Sain syötyä kolmeen päivään jotakin, otin tarvittavaa lääkettä. Sitten näin sinut. Miksi lähtisin kun löysin sinut? Miksi vitussa heittäisin nyt elämän pois kun löysin ihmisen joka on kokenut samaa ja joka ymmärtä. Onneksi näin sinut. Onneksi muistin että tässä elämässä olet vielä sinä. Sanoin äsken sinulle että tänään unohdetaan murheet,pidetään kädestä kiinni,katsotaan elokuvaa ja suudellaan pois toisen kyyneleet.
Onneksi löysin sinut.
Luoja ties missä olisin nyt ellen olisi muistanut sinua.

Tänään yksi ihminen pelastui. Onneksi olen vielä tässä.

edit// nyt mulla on liikkis eli liikunnan rajoittamis homma